Viikonloppuna emme lähteneet merta edemmäs kalaan vaan vietimme islantilaisen viikonlopun Reykjavikissa. Lauantaiaamuna sai nukkua pitkään ja syödä rauhassa aamiaista kämppisten vielä uinuessa. Puolen päivän jälkeen lähdimme etsimään Reykjavikin parhaaksikin tituleerattua brunssipaikkaa Café Laundromatia, joka sijaitsee aivan pääkadun Laugavegurin päässä eli Reykjavikin ”down-town” alueella. Vajaalla 2700 islanninkruunulla sai varsin makoisan kokonaisuuden: pekonia, kananmunaa, nakkeja, perunaa, tomaattia, hedelmiä, kreikkalaista jogurttia myslillä, amerikkalaisia pannukakkuja, leipää ja suklaavoita. Palanpainikkeeksi sai pienen shotin mango-inkiväärijuomaa. Paikkana Laundromat oli selvästi in ja etenkin nuoremman väen suosiossa. Seinät oli tapetoitu kartoilla ja baaritiski vuorattu kirjoilla, jotka oli järjestetty hauskasti värin mukaan.
Täyden masun kanssa seuraavaksi suuntasimme kohti Hlemmurin pääbussiasemaa. Pääkatua alas meitä vastaan marssi jälleen kulkue, tällä kertaa kyse oli selvästi monikulttuurisuuden juhlistamisesta. Kulkueen lisäksi törmäsimme matkalla molempiin saksalaisiin pariskuntiin asunnostamme – kyllä Reykjavik on pieni paikka! Lopulta bussiasemalle päästyämme hyppäsimme bussiin numero 2, joka suuntasi kohti Reykjavikin toista suurta ostoskeskusta Smáralindia. Huhu kertoi, että kaikki reykjavikilaiset pakkautuvat ostoskeskuksiin viikonloppuina ja siltä meno näyttikin. Mitään sateenvarjoa kummempaa ei mukaan tarttunut (tosin islannissa senkin etsiminen oli haastava tehtävä), mutta ainakin euroviisu-hulina ja komeat viikinkien jälkeläiset piristivät päiväämme.
Koska ollaan Islannissa, niin säästä saa ja kuuluukin puhua. Tämän vuoksi voidaan ottaa taas esille nämä täysin ennalta-arvaamattomat sääolosuhteet. Sunnuntaina piti sataa rankasti ja loppujen lopuksi aurinko paistoi miltei koko päivän. Koska aamu oli kaunis, kuului asiaan lähteä ulos pitkälle kävelylle ja kiertää Tjornin-järven kautta rantaan. Reykjavikin satamassa oli tyyntä, mikä tuntui todella hämäävältä. Missä tuuli?!
Toinen melko hämäävä – mutta kauan odotettu – kohde sunnuntai oli: the one and only phallological museum. Islantilaiset ovat tunnetusti kovin avointa porukkaa, onhan maan pääministerikin lesbo, mutta kyllä tämä penismuseo todistaa jo varsin mutkatonta suhtautumista elämään. Museossa on noin 300 miespuolisen eläimen sukupuolieläintä: formaliiniin säilöttyjä, kuivattuja, lampunvarjostimiksi muotoiltuja… Löytyipä eräästä purkista 95-vuotiaan islantilaismiehenkin sukukalleudet. Allekirjoittaneelle tuli jo hieman huono olo kierroksen aikana, mutta Mira sentään löysi itsensä mittaisen! Hauskana yksityiskohtana oli menninkäisen penis, joka valitettavasti näyttäytyy vain harvoille ja valituille. Reykjavikissa vieraillessa kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa, jos lukeutuisi niihin harvoihin. Terveiset voi jättää vieraskirjaan muiden luettavaksi. (Tähän väliin on toki mainittava ihan otsikkoonkin liittyen, että myös Smáralindin ostoskeskus on ylhäältä päin varsin mielenkiintoisen muotoinen, tsekkaa vaikka googlella!)
Islantilaiset kuulemma syövät jäätelöä vuoden ympäri, kuten kai suomalaisetkin. Joten viikonloppu ja erityisen keväinen sunnuntai-iltapäivä piti totta kai kruunata jättimäisillä frozen yogurt –annoksilla. Omaksi epäonneksemme nimittäin saimme tietää, ettei asunnon vastapäinen pulju olekaan bensa-asema vaan kilohinnalla laskuttava jäätelöbaari. Mmm-mmm!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti