Ensimmäinen Islannissa vietetty viikko alkaa pian olla takanapäin. Harjoittelussa aika on kulunut tasaisen varmasti, vaikka homma pääosin sujuukin suunnitelmien mukaan. Yhteinen kieli on löytynyt useimpien kanssa vähintään viittoen ja tämä on nyt niitä hetkiä, jolloin pakkoruotsi todistaa hyödyllisyytensä. Puheesta voi päästä selville vähintään aiheesta ja islantilaisesta reseptin pystyy lukemaan hyvällä tuurilla puoliksi. Kaunis auringonpaiste piti meidät alkuviikon tehokkaasti liikkeellä lähikulmilla ja kuumotus suunnata todellisten luonnonihmeiden luokse sen kun kasvaa. Nyt viikonlopun kynnyksellä sopii toivoa, että tänä päivänä saapunut sade ei ole tullut jäädäkseen, koska nämä tytöt suuntavat viikonloppuna vuorille neljän tunnin Issikkavaellukselle.
Aito oikea suomalainen opiskelijavappu jäi tänä vuonna viettämättä. Kavereiden ei niin selviä vappukuvia ja –päivityksiä lueskellessa yritimme Jonna kanssa virittäytyä astetta rauhallisempaan vapun viettoon paikallisten nahkeiden runsinamunkkien avulla sekä liittymällä työläiskulkueeseen Reykjavikin pääkadulla. Vihreät liput liehuen kuljimme virran mukana aukiolle kuuntelemaan islantilaisia lauluja hiphurraa huutojen säestämä. Itse viesti jäi ehkä hieman epäselväksi, mutta oletuksena oli, että kuljimme vasemmistolaiskulkueessa. ”Vinna er vellferd” taisi olla ydinsisältö ja näin google kääntäjän avulla vapaasti suomennettuna se tarkoittaa ”työ on hyvinvointia”. Asia selvä, vaikka olisihan se sokerimunkki simalla maistunutkin. Meitä hieman reippaammalla otteella vappuun olivat varustautuneet kaksi kadulla tapaamamme suomalaista. Opiskelijahaalareiden Turku paljasti yhteisen kansalaisuuden ja jäimmekin joksikin aikaa turinoimaan siiderin ja bissen äärelle. Kaipuu näin vappuna omia monessa mukana olleita Retikka-haalareita kohtaan on suuri, joten opiskelijahaalareiden näkemien piristi kovasti mieltä. Omaan vappu-univormuun kuului villapaita, kalsarit, pipo sekä tuulitakki, ja kuten yleensä, vaatetta ei tosiaankaan ollut liikaa.
Aito oikea suomalainen opiskelijavappu jäi tänä vuonna viettämättä. Kavereiden ei niin selviä vappukuvia ja –päivityksiä lueskellessa yritimme Jonna kanssa virittäytyä astetta rauhallisempaan vapun viettoon paikallisten nahkeiden runsinamunkkien avulla sekä liittymällä työläiskulkueeseen Reykjavikin pääkadulla. Vihreät liput liehuen kuljimme virran mukana aukiolle kuuntelemaan islantilaisia lauluja hiphurraa huutojen säestämä. Itse viesti jäi ehkä hieman epäselväksi, mutta oletuksena oli, että kuljimme vasemmistolaiskulkueessa. ”Vinna er vellferd” taisi olla ydinsisältö ja näin google kääntäjän avulla vapaasti suomennettuna se tarkoittaa ”työ on hyvinvointia”. Asia selvä, vaikka olisihan se sokerimunkki simalla maistunutkin. Meitä hieman reippaammalla otteella vappuun olivat varustautuneet kaksi kadulla tapaamamme suomalaista. Opiskelijahaalareiden Turku paljasti yhteisen kansalaisuuden ja jäimmekin joksikin aikaa turinoimaan siiderin ja bissen äärelle. Kaipuu näin vappuna omia monessa mukana olleita Retikka-haalareita kohtaan on suuri, joten opiskelijahaalareiden näkemien piristi kovasti mieltä. Omaan vappu-univormuun kuului villapaita, kalsarit, pipo sekä tuulitakki, ja kuten yleensä, vaatetta ei tosiaankaan ollut liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti