Autoilu on Islannissa ihan oma taiteenlajinsa. Siinä missä Suomessa ennakoiva ajotapa on ainakin ajatuksen tasolla tuttu asia, niin täällä tuntuu, ettei siitä ole kuultukaan. Islantilainen kiilaa kaistalta toiselle ilman vilkkua ja ajaa kaasu pohjassa kohti suojatietä iskien jarrun viime hetkellä pohjaan. Luultavasti pitkät ajomatkat ovat opettaneet paikalliset ajamaan aina hieman ylinopeutta - sillä onhan se jo todella huono tuuri, jos poliisi sattuu tulemaan vastaan keskellä islantilaista erämaata. Pikkukirpuilla ei tosin ole menemistä kielletyille F-teille, sinne tarvitsee paikallisen tappaja-autoksikin tituleeratun autotyypin.
Maksiminopeus teillä on 90 km/h, mutta tämän lisäksi tulee ulkomaalaisen muistaa pari muutakin asiaa: tuuli ja lampaat. Itsehän naureskelimme ohjeille, joissa kehotettiin pysäköimään auto tuulta kohti jottei se kaadu, avaamaan ovi yksi kerrallaan ja pitämään ovesta aina toisella kädellä kiinni. Jo ensimmäisellä pysähdyspaikalla saimme kokea tuulitunnelin, joka lennätti karttoja ympäriinsä... Lampaisiin emme teillä törmänneet, vaika hätänumero 112 olisi onneksi ollut tuttu. Laiduntavien eläimien lisäksi täytyy tietenkin ottaa huomioon myös paikalliset menninkäiset, jotka asuvat siltojen alla. Opaskirjamme kertoi, että parasta on huutaa kovaan ääneen ennen sillalle ajoa, jottei meninkäisten sormet jää auton alle. Samalla on toki muistettava katsoa, ettei yksikaistaista siltaa aja vastaan toinen auto.
Toisena autoilupäivänä päämääränä oli Vestmannaeyjar eli West Man Islands. Sinne kulkeva lautta on kuitenkin todella epävarma kulkuväline eikä se olisi tullut samana päivänä takaisin ollenkaan. Harmillisesti näitä lautta-aikataulujen muutoksia on vaikea löytää nettisivuilta, joten paikanpäällä voi odottaa pettymys. Onneksi Islannissa nähtävää kuitenkin riittää, joten matka jatkui rantaviivaa pitkin aina Víkin kylään asti. Matkalla vuoristo tulee aivan tien viereen ja näkymät ovat hienot: seljalandfossin ja Skogafossin vesiputoukset, Víkin mustat rannat, Dyrhólaeyn erikoiset kivimuodostelmat sekä Eyjafjallajökullin ja Mýrdalsjökullin jäätiköt. Lisäksi matkalla voi bongata toukokuun karitsoja ja laiduntavia hevosia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti