Syväluotauksen ensiaskeleet

Ensimmäinen viikonloppu on vierähtänyt Reykjavikin lähimaastoja nuuskiessa turistin ottein, kamera kaulassa, sahaten edes takaisin kahta pääkatua. Reykjavik on pieni, kotoisa ja erittäin sympaattinen maailman pohjoisin pääkaupunki, jossa syntyperäinen kuusamolainenkaan ei hämäänny katujen tai ihmisten paljoudesta. Reykjavikin kaupungin sydän muodostuu kahdesta pääkadusta Laugavegurista ja Skólavörðustígurista, aivan kuten Kuusamokin Ouluntaipaleesta ja Kitkantiestä. Siinä ne yhtäläisyydet ovatkin, kylmyyttä kuitenkaan unohtamatta. Se on nimittäin harvinaisen selvää, että täällä tulee aina, kokoajan ja kovaa, muuten sää on vaihdellut auringon paisteesta rännän kautta sateeseen. Jos te siellä Suomessa olette laittaneet pipon jo talviteloille, niin me täällä Islannissa vedämme sen entistä syvemmin päähän. Hyytävä kylmyys innoitti meidät tutustumaan paikallisiin käsityötuotteisiin ja kaupungin suurimmasta villatuotemyymälästä lähtikin mukaan molemmille upeat käsintehdyt perinteiset islantilaiset villapaidat. Eikä tässä säässä tarvitse ensi talveen odottaa, että pääsee heittämään uuden nutun päälle.

Ennen matkalle lähtöä pohdimme Jonnan kanssa islantilaisia ja islantilaisuutta, minkälainen on stereotyyppinen islantilainen, miltä kuulostaa islannin kieli? Ennakkoon asiasta ei juuri ollut käsitystä, mutta aloitettuamme islantilaisuuden syväluotauksen olemme päässeet asiasta jyvälle. Islantilaiset ovat norjalaisten viikinkien jälkeläisiä, jotka ovat ryöstöretkillään napanneet Irlannin näteimmät naiset mukaan pohjolan perukoille. Kahden päivän jälkeen silmä on harjaantunut tunnistamaan jo sen verran islantilaisia piirteitä, että kadulla vastaan talssivan viikingin jälkeläisen kyllä tunnistaa.

Loppuun vielä hieman tarinaa blogin nimessäkin esiintyvistä lampaanpäistä. Islannissa on lampaita enemmän kuin ihmisiä ja jokainen henkensä uhrannut määkijä käytetäänkin tehokkaasti hyväksi. Sisäelimistä ja kiveksistä tehtyjen ”herkkujen” lisäksi kaupan pakastealtaasta voi napata päivällistarpeiksi halkaistun lampaanpään tai käydä hakemassa yöpalaksi bussiaseman snägäriltä. Luulen, että sitä yöllistä heikkoa hetkeä joudutaan hieman vielä odottamaan ja promilletkin täytyy olla jo aivan toista luokkaa. No antaa ajatuksen kypsyä….