Kohti määränpäätä

Matka-aamu valkeni selkeänä Kuopiossa ja itse matkailija tunsi olonsa vain epäuskoiseksi. Täältäkö nyt sitten pitäisi oikeasti lähteä kuukaudeksi, lentää Helsingin ja Kööpenhaminan kautta keskelle Pohjois-Atlanttia? Jotenkin koko ajatus tuntui absurdilta, mutta siinäpä se rinkka kuitenkin kökötti keskellä huonetta (kaikki 55 l aikalailla täyteen ahdattuna). Kuukauden työharjoittelu Islannissa oli alkamassa.

Helsingissä tapasin matkakaverini Miran, jonka kanssa sitten vaihdettiin rahaa ja pyöriteltiin peukaloita lennon lähtöön asti. Kello oli jo tuolloin puoli kuusi, joten nälkä ja väsymys uhkasivat jo matkan alussa. Kööpenhaminassa ehti onneksi haukata vähän paninia ennen kuin päivämme pisin lento Reykjavikiin lähti. Jo lentokoneessa huomasi, miten Islanti osaa myydä itseään (silleen hyvällä tavalla!). Lento meni lähinnä nuokkuessa tai lentohenkilökunnan viikinkitaustaa arvuutellen. Kuva perusislantilaisesta jäi kuitenkin vielä pimentoon.

Puoli tuntia ennen lennon loppua katsoin ikkunasta ulos ja alla näkyikin pilvien sijaan silmän kantamattomiin lunta ja jäätä. Hetki piti pohtia, että oliko tässä nyt ajatuksena lentää Game of Thronesin kuvauspaikalle… Pikkuhiljaa lumisuus väheni ja alta paljastui tumma ruskeanharmaa maaperä. Oltiin yhtä mieltä siitä vaikutelmasta, että taidetaan laskeutua kuuhun. Kauhuskenaarioista huolimatta rinkatkin laskeutuivat samaan aikaan kanssamme. Keflavikin kenttä oli noin 50 kilometrin päässä Reykjavikin keskustasta, joten laskeutumisen jälkeen edessä oli vielä bussissa köröttelyä. Harmi, että pimenevä ilta muuttui sateiseksi ja pilviseksi, joten maisemia ei juuri näkynyt. 

Bussi ajoi asemalle, josta piti olla lyhyt matka guesthousiin. Heitettiin rinkat selkään ja paineltiin ulos. Sää oli viileä ja tuuli aika hyinen, mutta pettämättömän suuntavaiston vuoksi ulkoilmassa ei kauaa joutunut kärvistelemään. Guesthousilla oli vastassa ystävällinen omistaja, joka tosin taisi olla hämmentynyt, kun emme olleetkaan pariskunta vaan kaksi tyttöä. Mies vei meidät erilliseen rakennukseen, jossa kuulemma asui jo kaksi saksalaista ja yksi liettualainen pariskunta. Itse kämppä oli ihan viihtyisä: keittiö näytti uudelta eikä huoneessakaan ollut valittamista. Vaatekaappi, pöytä ja pari sänkyä, joiden paikkaa saisimme itse vaihdella. Netti ei vielä toiminut ja yhtä huonetta maalattaisiin seuraavana päivänä, mutta mies vakuutti kaiken järjestyvän parissa päivässä. Maksunkaan kanssa ei kuulemma olisi vielä kiirettä.

Nukkumaan, kiitos!